109 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.

² Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.

³ Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.

⁴ Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.

⁵ He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.

⁶ Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.

⁷ Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.

⁸ Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.

⁹ Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.

¹⁰ Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.

¹¹ Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.

¹² Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.

¹³ Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.

¹⁴ Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.

¹⁵ Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.

¹⁶ Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.

¹⁷ Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.

¹⁸ Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.

¹⁹ Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.

²⁰ Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.

²¹ Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.

²² Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.

²³ Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.

²⁴ Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.

²⁵ Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.

²⁶ Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;

²⁷ ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.

²⁸ Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.

²⁹ Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.

³⁰ Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.

³¹ Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.